Wolfgang Schäuble

Wolfgang Schäuble
Saksan liittopäivien puhemies
24. lokakuuta 2017 − 26. lokakuuta 2021
Edeltäjä Norbert Lammert
Seuraaja Bärbel Bas
Saksan kristillisdemokraattisen unionin 6. puheenjohtaja
7. marraskuuta 1998 − 16. helmikuuta 2000
Edeltäjä Helmut Kohl
Seuraaja Angela Merkel
Henkilötiedot
Syntynyt18. syyskuuta 1942
Freiburg im Breisgau, Saksa
Kuollut26. joulukuuta 2023 (81 vuotta)
Offenburg
Ammatti -
Tiedot
Puolue CDU
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.wolfgang-schaeuble.de
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK
Wolfgang Schäuble

Wolfgang Schäuble (18. syyskuuta 1942 Freiburg im Breisgau – 26. joulukuuta 2023[1]) oli saksalainen kristillisdemokraattinen (CDU) poliitikko. Hän toimi CDU:n puheenjohtajana Helmut Kohlin jälkeen, ennen Angela Merkeliä vuosina 1998–2000. Hän toimi liittohallituksessa erityisasioiden ministerinä, kahdesti sisäministerinä ja valtiovarainministerinä. Vuosina 2017–2021 hän oli Saksan liittopäivien puhemies.

Opiskeluaika

Schäuble opiskeli 1961–1966 oikeus- ja taloustiedettä Freiburgin ja Hampurin yliopistoissa.[2] Hän oli jo opiskeluaikana poliittisesti aktiivinen ja liittyi 1961 Südbadenin nuorisoliittoon, hän oli 1963–1964 kristillisdemokraattisten opiskelijoiden liiton puheenjohtaja Hampurissa ja Freiburgissa. Schäuble liittyi 1965 kristillisdemokraattiseen unioniin (CDU).[3]

Valmistumisensa jälkeen Schäuble toimi muun muassa apulaisena Freiburgin yliopistossa ja oikeusavustajana. Hän väitteli tohtoriksi tilintarkastajien ammatillisesta asemasta tilitoimistoissa.[3]

Poliittinen ura

Liittopäiviltä Kohlin luottomieheksi

Schäuble valittiin 1972 edustajaksi Saksan liittopäiville. Vuosina 1975–1984 hän oli Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäsen ja 1976–1984 CDU:n liittovaltion urheilukomitean puheenkohtaja.[3]

Helmut Kohlin ehdotuksesta Schäuble valittiin yhdeksi CDU/CSU-parlamenttiryhmän johtajista. Schäublesta oli 1984–1989 Kohlin hallituksen erityisasioiden ministeri ja kansliapäällikkö. Hän nousi samalla yhdeksi Kohlin lähemmistä neuvonantajista. Schäuble valmisteli 1987 Itä-Saksan valtioneuvoston puheenjohtajan Erich Honeckerin ensimmäisen virallisen vierailun Länsi-Saksaan.[3]

Kun Kohlin hallitusta järjestetään uudelleen 1989, Schäublesta tuli sisäministeri. Hän johti seuraavana vuonna neuvotteluita, jossa käsiteltiin Saksojen yhdistymissopimusta. Hän julkaisi vuonna 1991 tapahtumista kirjan Der Vertrag. Wie ich über die deutsche Einheit verhandelte.[3]

Vuonna 1990 Schäuble joutui hyökkäyksen kohteeksi: Psyykkisesti sairas mies ampui häntä puhetilaisuudessa Oppenaussa. Hän sai hengenvaarallisia vammoja, mutta pystyi pian palaamaan poliittiseen työhön. Hän kuitenkin halvaantui kolmannesta rintanikamastaan ja joutui käyttämään sen jälkeen pyörätuolia.[3]

Kun Kohl ilmoitti vuonna 1997 pyrkivänsä seuraavan vuoden vaaleissa uudelleen liittokansleriksi, hän painotti, että halusi Schäublesta tulevan hänen seuraajansa. CDU hävisi kuitenkin vuoden 1997 vaalit. Kohl erosi puolueen johdosta, ja Schäublesta tuli puolueen seuraava johtaja. Hän joutui kuitenkin korruptiosyytöksiin, ja hän myönsi tammikuussa 2000 saaneensa yli 100 000 Saksan markkaa asekauppias Karlheinz Schreiberilta. Friedrich Merz tuli helmikuussa puoluejohtajaksi Schäublen jälkeen.[3]

Merkelin ministerinä

Schäuble oli uudelleen sisäasiainministerinä Merkelin ensimmäisessä hallituksessa vuosina 2005–2009. Sisäministerinä hän keskittyi erityisesti turvallisuuspolitiikkaan.[3]

Vuonna 2009 Schäuble valittiin Merkelin toisen hallituksen valtiovarainministeriksi. Hän oli Merkelin kanssa vahvasti edistämässä Euroopan talouskurisopimuksen hyväksymistä vuonna 2012. Hän oli myös vahvasti ajamassa talouskriisimaiden pelastuspolitiikkaa. Schäuble sai pitää paikkansa valtiovarainministerinä vuonna 2013 Merkelin kolmannessa hallituksessa.[3]

Vuonna 2017 Schäuble siirtyi liittopäivien puhemieheksi.[4] Saksan vuoden 2021 liittopäivävaalien jälkeen Schaüble luovutti lokakuussa 2021 paikkansa liittopäivien puheenjohtajana Bärbel Basille.[5]

Lähteet

  1. Ulrike Tschirner, dpa: CDU-Politiker: Wolfgang Schäuble ist tot Die Zeit. 27.12.2023. Viitattu 27.12.2023. (saksaksi)
  2. Dr. Wolfgang Schäuble, CDU/CSU Deutscher Bundestag. Viitattu 21.7.2017. (saksaksi)
  3. a b c d e f g h i Zündorf, Irmgard/Eimermacher, Stefanie: Biografie Wolfgang Schäuble LeMO-Biografien, Lebendiges Museum Online. Deutsches Historisches Museum. Viitattu 21.7.2017. (saksaksi)
  4. Niskakangas, Tuomas: Mitä läksiäislahjaksi supertiukalle ministerille? Helsingin Sanomat. 24.10.2017. Viitattu 19.1.2021.
  5. Bärbel Bas elected new President of the German Bundestag Bundestag. Viitattu 29.11.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wolfgang Schäuble.
  • Schäublen virallinen kotisivu (saksaksi)
  • Schäuble Bundestagin sivuilla (saksaksi)
Saksan liittotasavallan kristillisdemokraattisen puolueen logo Edeltäjä:
Helmut Kohl
Saksan liittotasavallan Kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtaja
1998–2000
Seuraaja:
Angela Merkel
1950–1975

1950 Richard Coudenhove-Kalergi · 1951 Hendrik Brugmans · 1952 Alcide De Gasperi · 1953 Jean Monnet · 1954 Konrad Adenauer · 1956 Winston Churchill · 1957 Paul-Henri Spaak · 1958 Robert Schuman · 1959 George Marshall · 1960 Joseph Bech · 1961 Walter Hallstein · 1963 Edward Heath · 1964 Antonio Segni · 1966 Jens Otto Krag · 1967 Joseph Luns · 1969 Euroopan komissio · 1970 François Seydoux de Clausonne · 1972 Roy Jenkins · 1973 Salvador de Madariaga

1976–2000

1976 Leo Tindemans · 1977 Walter Scheel · 1978 Konstantínos Karamanlís · 1979 Emilio Colombo · 1981 Simone Veil · 1982 kuningas Juan Carlos I · 1984 Karl Carstens · 1986 Luxemburgin kansa · 1987 Henry Kissinger · 1988 François Mitterrand, Helmut Kohl · 1989 Veli Roger (Taizé-yhteisö) · 1990 Gyula Horn · 1991 Václav Havel · 1992 Jacques Delors · 1993 Felipe González · 1994 Gro Harlem Brundtland · 1995 Franz Vranitzky · 1996 kuningatar Beatrix · 1997 Roman Herzog · 1998 Bronisław Geremek · 1999 Tony Blair · 2000 Bill Clinton

2001–

2001 György Konrád · 2002 Euro-valuutta · 2003 Valéry Giscard d’Estaing · 2004 Pat Cox, paavi Johannes Paavali II (erikoispalkinto) · 2005 Carlo Azeglio Ciampi · 2006 Jean-Claude Juncker · 2007 Javier Solana · 2008 Angela Merkel · 2009 Andrea Riccardi · 2010 Donald Tusk · 2011 Jean-Claude Trichet · 2012 Wolfgang Schäuble · 2013 Dalia Grybauskaitė · 2014 Herman Van Rompuy · 2015 Martin Schulz · 2016 paavi Franciscus · 2017 Timothy Garton Ash · 2018 Emmanuel Macron · 2019 António Guterres · 2020 Klaus Johannis · 2022 Svjatlana Tsih’anouskaja, Maryja Kalesnikava, Veronika Tsapkala

  • n
  • k
  • m
Puoluejohto
Puheenjohtajat
Pääsihteerit
  • Heck
  • Kraske
  • Biedenkopf
  • Geißler
  • Rühe
  • Hintze
  • Merkel
  • Polenz
  • Meyer
  • Kauder
  • Pofalla
  • Gröhe
  • Tauber
  • Kramp-Karrenbauer
  • Ziemiak
Liittopäivien ryhmäpuheenjohtajat
Liittopresidentit
Organisaatio
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Norja
  • Ranska
  • BnF data
  • Saksa
  • Italia
  • Israel
  • Yhdysvallat
  • Latvia
  • Tšekki
  • Korea
  • Kroatia
  • Alankomaat
  • Puola
Tieteilijät
  • CiNii
Taiteenala
  • MusicBrainz
Henkilöt
  • Deutsche Biographie
Muut
  • IdRef