Wolfgang Schäuble
| Wolfgang Schäuble | |
|---|---|
 | |
| Saksan liittopäivien puhemies | |
| 24. lokakuuta 2017 − 26. lokakuuta 2021 | |
| Edeltäjä | Norbert Lammert |
| Seuraaja | Bärbel Bas |
| Saksan kristillisdemokraattisen unionin 6. puheenjohtaja | |
| 7. marraskuuta 1998 − 16. helmikuuta 2000 | |
| Edeltäjä | Helmut Kohl |
| Seuraaja | Angela Merkel |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. syyskuuta 1942 Freiburg im Breisgau, Saksa |
| Kuollut | 26. joulukuuta 2023 (81 vuotta) Offenburg |
| Ammatti | - |
| Tiedot | |
| Puolue | CDU |
 Nimikirjoitus | |
| Aiheesta muualla | |
| www.wolfgang-schaeuble.de | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Wolfgang Schäuble (18. syyskuuta 1942 Freiburg im Breisgau – 26. joulukuuta 2023[1]) oli saksalainen kristillisdemokraattinen (CDU) poliitikko. Hän toimi CDU:n puheenjohtajana Helmut Kohlin jälkeen, ennen Angela Merkeliä vuosina 1998–2000. Hän toimi liittohallituksessa erityisasioiden ministerinä, kahdesti sisäministerinä ja valtiovarainministerinä. Vuosina 2017–2021 hän oli Saksan liittopäivien puhemies.
Opiskeluaika
Schäuble opiskeli 1961–1966 oikeus- ja taloustiedettä Freiburgin ja Hampurin yliopistoissa.[2] Hän oli jo opiskeluaikana poliittisesti aktiivinen ja liittyi 1961 Südbadenin nuorisoliittoon, hän oli 1963–1964 kristillisdemokraattisten opiskelijoiden liiton puheenjohtaja Hampurissa ja Freiburgissa. Schäuble liittyi 1965 kristillisdemokraattiseen unioniin (CDU).[3]
Valmistumisensa jälkeen Schäuble toimi muun muassa apulaisena Freiburgin yliopistossa ja oikeusavustajana. Hän väitteli tohtoriksi tilintarkastajien ammatillisesta asemasta tilitoimistoissa.[3]
Poliittinen ura
Liittopäiviltä Kohlin luottomieheksi
Schäuble valittiin 1972 edustajaksi Saksan liittopäiville. Vuosina 1975–1984 hän oli Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäsen ja 1976–1984 CDU:n liittovaltion urheilukomitean puheenkohtaja.[3]
Helmut Kohlin ehdotuksesta Schäuble valittiin yhdeksi CDU/CSU-parlamenttiryhmän johtajista. Schäublesta oli 1984–1989 Kohlin hallituksen erityisasioiden ministeri ja kansliapäällikkö. Hän nousi samalla yhdeksi Kohlin lähemmistä neuvonantajista. Schäuble valmisteli 1987 Itä-Saksan valtioneuvoston puheenjohtajan Erich Honeckerin ensimmäisen virallisen vierailun Länsi-Saksaan.[3]
Kun Kohlin hallitusta järjestetään uudelleen 1989, Schäublesta tuli sisäministeri. Hän johti seuraavana vuonna neuvotteluita, jossa käsiteltiin Saksojen yhdistymissopimusta. Hän julkaisi vuonna 1991 tapahtumista kirjan Der Vertrag. Wie ich über die deutsche Einheit verhandelte.[3]
Vuonna 1990 Schäuble joutui hyökkäyksen kohteeksi: Psyykkisesti sairas mies ampui häntä puhetilaisuudessa Oppenaussa. Hän sai hengenvaarallisia vammoja, mutta pystyi pian palaamaan poliittiseen työhön. Hän kuitenkin halvaantui kolmannesta rintanikamastaan ja joutui käyttämään sen jälkeen pyörätuolia.[3]
Kun Kohl ilmoitti vuonna 1997 pyrkivänsä seuraavan vuoden vaaleissa uudelleen liittokansleriksi, hän painotti, että halusi Schäublesta tulevan hänen seuraajansa. CDU hävisi kuitenkin vuoden 1997 vaalit. Kohl erosi puolueen johdosta, ja Schäublesta tuli puolueen seuraava johtaja. Hän joutui kuitenkin korruptiosyytöksiin, ja hän myönsi tammikuussa 2000 saaneensa yli 100 000 Saksan markkaa asekauppias Karlheinz Schreiberilta. Friedrich Merz tuli helmikuussa puoluejohtajaksi Schäublen jälkeen.[3]
Merkelin ministerinä
Schäuble oli uudelleen sisäasiainministerinä Merkelin ensimmäisessä hallituksessa vuosina 2005–2009. Sisäministerinä hän keskittyi erityisesti turvallisuuspolitiikkaan.[3]
Vuonna 2009 Schäuble valittiin Merkelin toisen hallituksen valtiovarainministeriksi. Hän oli Merkelin kanssa vahvasti edistämässä Euroopan talouskurisopimuksen hyväksymistä vuonna 2012. Hän oli myös vahvasti ajamassa talouskriisimaiden pelastuspolitiikkaa. Schäuble sai pitää paikkansa valtiovarainministerinä vuonna 2013 Merkelin kolmannessa hallituksessa.[3]
Vuonna 2017 Schäuble siirtyi liittopäivien puhemieheksi.[4] Saksan vuoden 2021 liittopäivävaalien jälkeen Schaüble luovutti lokakuussa 2021 paikkansa liittopäivien puheenjohtajana Bärbel Basille.[5]
Lähteet
- ↑ Ulrike Tschirner, dpa: CDU-Politiker: Wolfgang Schäuble ist tot Die Zeit. 27.12.2023. Viitattu 27.12.2023. (saksaksi)
- ↑ Dr. Wolfgang Schäuble, CDU/CSU Deutscher Bundestag. Viitattu 21.7.2017. (saksaksi)
- ↑ a b c d e f g h i Zündorf, Irmgard/Eimermacher, Stefanie: Biografie Wolfgang Schäuble LeMO-Biografien, Lebendiges Museum Online. Deutsches Historisches Museum. Viitattu 21.7.2017. (saksaksi)
- ↑ Niskakangas, Tuomas: Mitä läksiäislahjaksi supertiukalle ministerille? Helsingin Sanomat. 24.10.2017. Viitattu 19.1.2021.
- ↑ Bärbel Bas elected new President of the German Bundestag Bundestag. Viitattu 29.11.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wolfgang Schäuble.
- Schäublen virallinen kotisivu (saksaksi)
- Schäuble Bundestagin sivuilla (saksaksi)
 | Edeltäjä: Helmut Kohl | Saksan liittotasavallan Kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtaja 1998–2000 | Seuraaja: Angela Merkel |
Kaarle Suuren palkinnon saajat
| ||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
