Veikko Vesterinen
Veikko Väinämö Vesterinen (s. 23. lokakuuta 1932 Helsinki) on suomalainen kenraaliluutnantti evp,[1] joka päätti aktiiviuransa Lounais-Suomen sotilasläänin komentajana vuonna 1992. Hän toimi myös sekä Puolustusvoimain komentajan kenraali Yrjö Keinosen että tasavallan presidentti Mauno Koiviston adjutanttina.
Henkilöhistoria ja sotilasura
Vesterisen vanhemmat olivat toimistopäällikkö, sotilasvirkailija Alpi Vesterinen ja Margareta Maria Saari. Naimisiin hän meni vuonna 1954 Eila Anneli Sarnolan kanssa.[1]
Vesterinen tuli ylioppilaaksi 1952 ja suoritti Kadettikoulun 1955 ja Sotakorkeakoulun 1965. Hän toimi Puolustusvoimain komentajan adjutanttina 1967–1970, sotilasasiamiehenä Oslossa ja Kööpenhaminassa 1972–1975, Pääesikunnan ulkomaanosaston päällikkönä 1977–1980 ja Lounais-Suomen sotilasläänin esikuntapäällikkönä 1981–1983 ja komentajana 1987–1992. Tasavallan presidentin 1. adjutantti Vesterinen oli 1984–1987. Hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi vuonna 1990.[1]
Keinosen adjutantti
Keinosen adjuntanttina Vesterinen kuului niin sanottuihin Keinosen kaatajiin. Keinosta vastaan toiminut upseerijoukko onnistui sijoittamaan Vesterisen puolustusvoimien komentajan lähelle. Tässä roolissaan, jota Keinonen ei aluksi tuntenut, Vesterinen sanojensa mukaan osallistui paitsi esimiehensä vakoiluun upseeriryhmälle muun muassa uudistusten jarruttamiseen: "Me voimme soutaa, olla soutavinamme tai huovata”. Vesterinen on tunnustanut roolinsa avoimesti: ”Keinosen kaatuminen oli epävarmaa ja toimijoiden riskin otto suuri.” (Sotilasaikakauslehti 2/96) Poliittisen historian tutkija Lauri Haataja on käyttänyt julkisuudessa salaliitto-nimitystä Keinosen vastaisesta toiminnasta, johon kuului esimerkiksi puhelimen salakuuntelu. Sotaväessä se tarkoittaa salakapinaa, ja olisi johtanut ankariin rangaistuksiin. Vesterinen onkin paljastanut roolinsa vasta syyteoikeuden vanhennuttua.
Kirjailija
Vesterinen kertoi vuonna 1995 julkaistuissa muistelmissaan Kolmen kenraalin kintereillä laajasti näkemyksiään muun muassa entisestä esimiehestään Keinosesta. Hän arvosteli seuraavissa kirjoissaan myös 1990-luvun alussa entisen Itä-Saksan jäämistöistä ostetetun asemateriaalin hankintapäätöstä. Tämän kaupan puitteissa esimerkiksi hankitut T-72 -panssarivaunut ovat jo nykyään myyty romumetalliksi, koska niiden vaatimaan välttämättömään modernisointiin ei ryhdytty. Vesterinen on myös lausunut, että Suomen itsenäinen ja uskottava puolustus ovat toisensa poissulkevia asioita ja toivoo Suomen liittyvän jossain vaiheessa Naton jäseneksi.
Lähteet
- Marja Lappi ja Seppo Lappi. Yrjö Keinonen – suomalainen sotilas (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mikko Niiles: 75 vuotta huomenna: ”Ylipäällikön tehtävä kuuluu pääministerille” Turun Sanomat. 22.10.2007. Viitattu 27.9.2008.
Viitteet
- ↑ a b c Kuka kukin on. Who's who in Finland, s. 1056. Vesterinen, Veikko. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7.
| ||||||||||
