Texasinkalkkarokäärme
| Texasinkalkkarokäärme | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Alalahko: | Käärmeet Serpentes |
| Heimo: | Kyykäärmeet Viperidae |
| Alaheimo: | Kuoppakyyt Crotalinae |
| Suku: | Kalkkarokäärmeet Crotalus |
| Laji: | atrox |
| Kaksiosainen nimi | |
| Crotalus atrox | |
 | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKVirheellinen NIMI-arvoIUCN-testi OK | |
Texasinkalkkarokäärme[2][3] eli teksasinkalkkarokäärme (Crotalus atrox) on pohjoisamerikkalainen kalkkarokäärmelaji.
Koko ja ulkonäkö
Ruskeaa nahkaa kirjavoittavat vaaleareunaiset vinoneliömäiset kuviot. Kalistin muodostuu kartiomaisista, osaksi päällekkäisistä sarveistuneista renkaista. Kun käärme värisyttää häntäänsä, renkaista lähtee kaliseva ääni.
Yläleuassa sijaitsee kaksi pitkää ja kaarevaa, tiehyellistä myrkkyhammasta. Ne ovat painautuneet vasten kitalakea ja tulevat esiin vasta, kun käärme aikoo purra.
Texasinkalkkarokäärme kasvaa enintään kahden metrin pituiseksi. Se painaa 6–7 kiloa.
Levinneisyys
Texasinkalkkarokäärmettä tavataan Yhdysvaltojen lounaisosissa sekä Meksikon pohjois- ja keskiosissa.
Elinympäristö
Aavikot, pensasmaat, preeriat ja vuoriseudut.
Elinikä
Odotettu elinikä on 20 vuotta, mutta metsästyksestä ja ihmisen asuinalueen laajenemisesta johtuen käärme elää harvoin niin vanhaksi.
Ravinto
Texasinkalkkarokäärme pyydystää pieniä nisäkkäitä, lintuja ja sammakoita. Se syö kerran joka toinen tai kolmas viikko. Käärme pystyy paikantamaan lämminverisen uhrinsa pilkkopimeässä päänsä aistinkuoppien avulla. Kyseessä ovat eläinkunnan lämmölle herkimmät elimet. Myrkkynsä ruiskutettua käärme odottaa uhrin menehtymistä. Myrkky vaikuttaa verenkiertoelimistöön ja kudoksiin. Se myös helpottaa ruoansulatusta.
Uskomuksia
Delaware-intiaanien tarustossa kerrotaan pikkupojasta, jolla oli lempilelunaan ontosta kurpitsasta ja pähkinöistä valmistettu helistin. Kun uhkaava käärme ryömi pojan telttaan, hän heitti lelunsa sen suuhun puolustautuakseen, ja siitä päivästä lähtien kalistin on varoittanut kalkkarokäärmeen tulosta.
Lähteet
- ↑ Frost, D.R., Hammerson, G.A. & Santos-Barrera, G.: Crotalus atrox IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2007. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 546. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
- ↑ McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 166. Suomentanut Marja-Leena & Pertti Hiltunen. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7373-3.
Aiheesta muualla
- ITIS: Crotalus atrox (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Crotalus atrox, Western Diamond-backed Rattlesnake (englanniksi)
- The University of Adelaide, Australia, Clinical Toxinology Resources: Crotalus atrox (englanniksi)
|
