Ruttojuuret

Ruttojuuret
Valkoruttojuuri (Petasites albus), Helsingin Kasvitieteellinen puutarha, 30.3.2007.
Valkoruttojuuri (Petasites albus), Helsingin Kasvitieteellinen puutarha, 30.3.2007.
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Asteroideae
Tribus: Senecioneae
Suku: Ruttojuuret Petasites
Mill.
Katso myös

  Ruttojuuret Wikispeciesissä
  Ruttojuuret Commonsissa

Infobox OKNimi-testi OK

Ruttojuuret (Petasites) on asterikasvien heimoon kuuluva kasvisuku, josta tunnetaan 15–20 lajia. Suomessa kasvaa vain neljä lajia. Pohjanruttojuuri (Petasites frigidus) kasvaa luonnonvaraisena letoilla, korvissa ja rannoilla Keski-Suomen pohjoisosissa ja Pohjois-Suomessa. Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) kasvaa alun perin viljelykarkulaisena Etelä-Suomessa. Sitä kasvatetaan myös perennana ja se on tuotu Suomeen alkuaan rohdoskasviksi. Ruttojuuri on tullut Pohjolaan luostarien munkkien mukana. Sitä on käytetty nimensä mukaisesti keskiaikana haavoja parantavana, mutta ennen kaikkea ruttolääkkeenä. Rantaruttojuuri kasvaa yhdessä paikassa rannikolla Helsingissä[1]. Valkoruttojuurta (Petasites albus) kasvatetaan koristekasvina. Se kukkii aikaisin keväällä, jopa maaliskuussa. Koristekasviksi istutettu ruttojuuri voi vallata suurenkin alan kasvupaikakseen, ja sitä voi olla vaikea hävittää. Etelänruttojuuri luetaan nykyisin haitallisiin vieraslajeihin.[2]

Lajeja

  • Petasites albus – valkoruttojuuri
  • Petasites fragrans – tuoksuruttojuuri
  • Petasites frigidus (syn. P. speciosa) – pohjanruttojuuri
  • Petasites hybridus – etelänruttojuuri
  • Petasites japonicus – idänruttojuuri (jättiläisruttojuuri)
    • Petasites japonicus subsp. giganteus – japaninruttojuuri
  • Petasites paradoxus – vitiruttojuuri
  • Petasites radiatus (syn. P. laevigatus) – kuolanruttojuuri
  • Petasites sagittatus
  • Petasites spurius – rantaruttojuuri
  • Petasites trigonophyllus
  • Petasites vulgaris

Lähteet

  • Schauer, Thomas & Caspari Claus: Luonnonkasvit: Suuri maastokäsikirja. Suom. toim. Arto Kurtto. Weilin+Göös. 1991, ISBN 951-35-3886-9.

Viitteet

  1. Helsingin luonnonsuojelualueet. 24.3.2010. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 24.5.2010.
  2. Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) vieraslajit.fi. Viitattu 2.5.2020.

Aiheesta muualla

  • Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Petasites
  • Suomen Lajitietokeskus: Ruttojuuret – Petasites
  • Ruttojuuret
  • Suomen kasvio: Ruttojuuri
  • Vieraslajit.fi: Ruttojuuret
Taksonitunnisteet
  • Wikidata: Q830156
  • Wikispecies: Petasites
  • APDB: 193583
  • APNI: 103085
  • BioLib: 41446
  • CoL: 63MQR
  • EoL: 59514
  • EPPO: 1PEDG
  • FNA: 124686
  • FoAO2: Petasites
  • FoC: 124686
  • GBIF: 3088276
  • GRIN: 9153
  • iNaturalist: 55779
  • IPNI: 329075-2
  • IRMNG: 1361688
  • ITIS: 36053
  • NBN: NHMSYS0000461627
  • NCBI: 56018
  • NZOR: fc3ff091-07c2-47f7-a161-8e50c24795c6
  • Open Tree of Life: 1083647
  • PLANTS: PETAS
  • POWO: urn:lsid:ipni.org:names:329075-2
  • Tropicos: 40005373
  • VASCAN: 1524
  • VicFlora: a5369695-c733-4440-a1a1-2f0654758f06
  • WFO: wfo-4000028919
  • WoRMS: 1075442