Ruohonleikkaaja

Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Ruohonleikkaaja voi tarkoittaa myös ruohoa leikkaava henkilöä, normaalisti ruohonleikkurin käyttäjää.
Ruohonleikkaaja
The Lawnmower Man
Ohjaaja Brett Leonard
Käsikirjoittaja
  • Brett Leonard
  • Gimel Everett
Tuottaja Gimel Everett
Säveltäjä Dan Wyman
Kuvaaja Russell Carpenter
Leikkaaja Alan Baumgarten
Pääosat
  • Pierce Brosnan
  • Jeff Fahey
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö New Line Cinema
Levittäjä New Line Cinema
Netflix
Ensi-ilta
  • 1992-3-66. maaliskuuta 1992 (Yhdysvallat)
  • 1992-9-44. syyskuuta 1992 (Suomi)
Kesto 107 min / 140 min (ohjaajan versio)
Alkuperäiskieli englanti
Seuraaja Ruohonleikkaajamiehen paluu
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OKNimi-testi OK

Ruohonleikkaaja (The Lawnmower Man) on vuonna 1992 ensi-iltansa saanut Brett Leonardin ohjaama tieteiselokuva. Elokuvaa kaupattiin aluksi nimellä ”Stephen Kingin Ruohonleikkaaja”. Elokuvalla ei kuitenkaan ole mitään yhteistä Kingin vuonna 1975 julkaistun Ruohonleikkaaja -novellin kanssa, ja siitä suivaantuneena King haastoi tekijät oikeuteen ja sai nimensä pois krediittitiedoista.[1]

Elokuva sai vuonna 1996 jatko-osan Ruohonleikkaajamiehen paluu (Lawnmower Man 2: Beyond Cyberspace).

Juoni

Virtuaalitodellisuutta tutkiva tohtori Larry Angelo (Pierce Brosnan) tekee kokeita simpansseilla VSI (Virtual Space Industries) -yhtiössä. Kokeissa pyritään nostamaan simpanssien älykkyyttä ja aggressiivisuutta, jotta niistä tulisi hyviä sotilaita. Eräs koe menee pieleen ja koesimpanssi Roscoe 1138 pakenee laboratoriosta. Roscoe ammutaan takaa-ajon jälkeen. Tämän jälkeen Angelo päättää vetäytyä VSI:stä, mutta jatkaa kokeita kotioloissaan. Hän ottaa koekaniiniksi yksinkertaisen ruohonleikkaajansa Joben (Jeff Fahey) ja päättää lisätä tämän älykkyyttä. Aluksi kaikki sujuu hyvin, mutta lopulta koe ryöstäytyy Angelon käsistä.

Arvioita

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu Ruohonleikkaajaa elokuvahistorian ensimmäiseksi varsinaiseksi virtuaalitodellisuuselokuvaksi ja antaa sille kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[2]

Lähteet

  1. Davidson, Casey: Stephen King wins lawsuit ew.com. 22.4.1994. Viitattu 29.9.2020. (englanniksi)
  2. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.