Piikkiön kirkko
| Piikkiön kirkko Pikis kyrka | |
|---|---|
 Piikkiön kirkon eteläsivu | |
| Sijainti | Hadvalantie 5, 21500 Piikkiö |
| Koordinaatit | 60°25′33.1″N, 022°31′07.6″E |
| Seurakunta | Piikkiön seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1753–1755 |
| Suunnittelija | Samuel Berner |
| Materiaali | harmaakivi |
| Istumapaikkoja | 580 |
| Tyylisuunta | Myöhäisgotiikka |
 | |
| Infobox OK | |
Piikkiön kirkko (ruots. Pikis kyrka) on Kaarinan Piikkiössä, Varsinais-Suomessa sijaitseva kivirakenteinen, tyyliltään myöhäisgoottilainen kirkko. Rakennus sijaitsee Piikkiön keskustassa lähellä Piikkiön rautatieasemaa. Nykyinen kirkkorakennus on valmistunut vuonna 1755 vanhemman kirkkorakennuksen viereen. Kirkon suunnitteli arkkitehti Samuel Berner. Kirkon suojeluspyhimys on Pyhä Nikolaus.[1]
Historia
Varhaisemmat kirkkorakennukset
Piikkiö tunnetaan kirkkopitäjänä jo 1100–1200-luvulla. Piikkiön seurakunta perustettiin vuonna 1331.[2] Ensimmäinen kirkkorakennus sijaitsi todennäköisesti viitisen kilometriä nykyisestä kirkosta länteen. Tuolloinen kirkko oli luultavasti hirsinen saarnahuone. Lähelle nykyistä sijaintiaan kirkko pappiloineen rakennettiin 1400-luvulla. Tuolloin kirkko sijaitsi luultavasti nykyisen kirkon luoteispuolella, vaikka sen tarkkaa sijaintia ei tiedetäkään. Se voi olla nykyisen kirkon alla tai eteläpuolella. Sen perustukset saattavat myös olla osa nykyisen kivikirkon perustusta.[3] Myöhemmin vuosien 1500 ja 1560 välillä puisen kirkkorakennuksen viereen rakennettiin kivisakaristo, joka oli ensimmäinen osa kivikirkkohanketta. Keskiaikainen kivikirkkohanke ei kuitenkaan toteutunut lukuun ottamatta sakaristoa, joka myöhemmin myös purettiin. Kirkkorakennus nimittäin vaurioitui myrskyssä ja vuonna 1580 Ruotsin kuningas myönsi avustuksen sen korjaustöihin. Uuteen hirsistä salvottuun kirkkoon yhdistettiin keskiaikainen kivisakaristo ja puinen asehuone. [4]
Nykyinen kirkkorakennus
Nykyisen kirkon rakentaminen kesti kesäkuusta 1752 syyskesään 1755[3] ja sen rakentamiseen tarvittiin 3 000 kuormaa harmaakiveä ja perimätiedon mukaan suurin osa Kuusiston piispanlinnan raunioiden kivistä käytettiin tähän tarkoitukseen. On kuitenkin luultavaa, että tarkoitusta varten kiviä hankittiin myös louhokselta. [4] Kirkon suunnitteli saksalaissyntyinen muurarimestari ja arkkitehti Samuel Berner.
Rakenne, sisustus ja esineistö
Kirkon rakenne
Tyylillisesti korkean kallion kupeessa sijaitseva Piikkiön kirkko edustaa myöhäisgotiikkaa. Malliltaan kirkko on särmikäs pitkäkirkko ja tyylillisesti samankaltainen suomalaisten keskiaikaisten kivikirkkojen kanssa. Kirkon runkohuone on korkeapäätyinen, jyrkällä satulakatolla katettu harmaakivinen rakennus. Rakennuksen itäpää on kolmitaitteinen, pohjoispäässä sijaitsee sakaristo ja eteläpäässä asehuone joka on myöhemmin muutettu eteiseksi. Läntiseen päätyyn on tehty katonharjalle kattoratsastaja ja seinälle tiilikoristelua, joista erottaa kirkon suojeluspyhimyksen, Pyhän Nikolauksen nimikirjaimet SN (lat. Sanctus Nicolaus). [2] Mainittavia korjauksia kirkkoon on suoritettu vuosina 1775, 1908 (sisäholvin panelointi, keskikäytävän mustavalkoinen klinkkeritiililattia), 1929, 1949 (vesikaton uusiminen sementtitiilikatoksi) ja 1963 (uudet 23-äänikertaiset urut Kangasalan urkutehtaalta[1] ja 2003 (kirkkopenkkien ja saarnastuolin restaurointi, saarnastuolin takaa seinästä löytyneen maalauksen esille otto). Vuonna 2019 kirkon urut uusittiin, työn suoritti Urkurakentamo Veikko Virtanen. Uudet urut vihittiin käyttöön 20.10.2019[5].
Kirkon vieressä kirkkomaalla sijaitsee vuonna 1810 rakennettu kellotapuli jonka alaosa on kiveä ja yläosa puuta[2]. Tapulissa on yhteensä kolme kelloa, joista vanhin on vuodelta 1708.[1] Kirkkomaalla sijaitsee myös tiilestä muurattu ja keltaiseksi kalkittu Bussilan kartanon omistajan hautakappeli.
Kirkon pohjoispuolella sijaitsee pappila josta löytyy Pietari Kalmin 1750-luvulla sinne perustama puutarha.
Kirkon sisusta ja esineistö
Sisällä kirkossa kirkkosalia kattaa laudoista tehty tynnyriholvi. Seinät ovat sileäksi rapatut ja vaaleaksi maalatut. Kirkon kiinteä sisustus on pääosiltaan 1700-luvulta ja säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Kirkon pylväin varustetun alttarin takana on suurikokoinen alttarirakennelma joka koostuu kolmiosaisesta alttaritaulusta ja sen takana olevasta kookkaasta draperia-asetelmasta. Alttaritaulun maalauksen ja sen takana olevan verholaskostelun on tehnyt turkulainen taidemaalari Gustaf Lucander vuonna 1776 (alttaritaulun puiset kehykset on veistänyt puuseppä Johannes Zervitsky ja kuvanveistäjä Gabriel Malberg). Saarnastuolin on veistänyt vuonna 1763 puuseppä Samuel Lundan. Saarnastuolia koristavat evankelistat ja kirkon parvelle maalatut enkelit ovat turkulaisen Mathias Björckegrenin maalaamia.[1]
Kulttuuriympäristö
Museovirasto on määritellyt Piikkiön kirkon ja pappilan yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[6]
Kuvia
-
Piikkiön kirkko talvella -
Kirkon länsipääty muuratuilla SN-kirjaimilla -
Kellotapuli on rakennettu vuonna 1810 -
Piikkiön kirkon alttarirakennelma -
Piikkiön kirkon alttarirakennelman yläosa -
Piikkiön kirkon alttarin alttaritaulu -
Piikkiön kirkon alttarin vieressä sijaitseva empirekello -
Piikkiön kirkon saarnatuoli -
Piikkiön kirkon urkuparven maalauksia evankelistoista, keskellä Jeesus -
Piikkiön kirkon urkuparven maalauksia evankelistoista -
Linnunpään (Fogelhufvud) -suvun hautavaakuna vuodelta 1681 -
Piikkiön kirkon votiivilaiva -
Piikkiön kirkon uusitut urut tammikuussa 2020 -
Kirkon urkujen koskettimisto -
Uudistetuissa uruissa on yli 1300 pilliä ja niiden paino on noin viisi tonnia -
Muistotaulu heistä, jotka lahjoittivat kirkon uusiin urkuihin -
Näkymä kirkkosaliin urkuparvelta -
Kirkkomaan sankarihaudat, joissa lepää 28 sankarivainajaa
Katso myös
Lähteet
- Lindberg Carolus: Suomen kirkot - Maamme kirkkorakennuksia käsittelevä tietoteos. Kustantaja Kuvataide, 1934.
- Länsikirja Oy: Turun ja Porin läänin kirkot - Varsinais-Suomi. Raisio: Raision painopojat Oy, 1987.
- Tapio Mannonen, Johanna Nieminen: Piikkiön historia 2. Helsinki: Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-7600-6.
Viitteet
- ↑ a b c d e Länsikirja Oy: Turun ja Porin läänin kirkot - Varsinais-Suomi, s. 118. Raision painopojat Oy, 1987.
- ↑ a b c Carolus Lindberg: Suomen kirkot - Maamme kirkkorakennuksia käsittelevä tietoteos, s. 202-203. Kustantaja Kuvataide, 1934.
- ↑ a b Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 552–553. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
- ↑ a b Havia Timo, Luoto Jukka: Piikkiön historia 1- Esihistoria ja Ruotsinvallan aika. Piikkiön kunta, 1989.
- ↑ Piikkiön urkuyhdistys - Ajankohtaista Piikkiön urkuyhdistys. Viitattu 26.1.2020.
- ↑ Piikkiön kirkko ja pappila Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Piikkiön kirkko Wikimedia Commonsissa
- Piikkiön kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
