Markku Piri
Markku Veli Martti Piri (s. 23. tammikuuta 1955 Kauhava) on suomalainen tekstiilitaiteilija. Hän on myös suunnitellut astiastoja ja keraamisia laattoja, kristallikruunuja Turun Kristallille sekä tehnyt teatteripuvustuksia, muun muassa lavastuksen Kansallisbaletin tanssiteokseen Maa. Piri toimi Helsingin vuoden 1994 yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailujen taiteellisena johtajana.
Piri kävi koulunsa Ruovedellä ja vietti lukioaikanaan vuoden vaihto-oppilaana Floridassa Yhdysvalloissa. Hän pääsi opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun ensiyrittämällä. Seuraavana kesänä Armi Ratia pestasi Pirin suunnittelijaksi Marimekkoon, johon hänet vakinaistettiin vuonna 1979, vain hieman ennen Ratian kuolemaa. Vuonna 1981 Piri siirtyi asumaan ja työskentelemään New Yorkiin itsenäisenä taiteilijana. Saatuaan syöpädiagnoosin vuonna 1987 hän palasi Suomeen.[1] 1990- ja 2000-luvuilla Piri asui ja työskenteli Karkussa ja Huittisissa. Myytyään Huittisista ostamansa vanhan pappilan vuonna 2012 Piri on asunut Hämeenlinnassa.[2]
Piri on 2010-luvulla työskennellyt Italiassa. Hänen Muranossa työstämänsä lasiveistokset ovat herättäneet positiivista huomiota Italian taidepiireissä.[3] Markku-liitto valitsi vuonna 2005 Pirin yhdeksänneksi ”vuoden Markuksi”.[4] Hänelle myönnettiin vuonna 2017 Pro Finlandia -kunniamerkki.[5]
Piri julkaisi syyskuussa 2020 muistelmateoksen Muodoton elämä, jossa hän käsittelee uransa ohella laajasti myös homoseksuaalisuuttaan.[1]
Lähteet
- ↑ a b Juti, Minna: Markku Piri: ”Ennen pitkää tapahtuvat myös ihanat asiat” 22.9.2020. Anna-lehti.
- ↑ Reku, Juhani: Markku Piri: Suomen vahvuus on luonto –”oikeisiin suurkaupunkeihin verrattuna Helsinki on vain itselleen tärkeiden juppien toivola” 29.1.2017. Maaseudun Tulevaisuus.
- ↑ Italiassa rakastetuksi taiteilijaksi noussut Markku Piri sai maailmankuulun suojelijan Ilta-Sanomat. 10.6.2017. Viitattu 10.6.2017.
- ↑ Vuoden Markut 2015. Suomalainen Markku-liitto ry. Arkistoitu 27.4.2014. Viitattu 7.7.2015.
- ↑ Presidentti palkitsi Pirkka-Pekka Peteliuksen Pro Finlandialla iltalehti.fi. Viitattu 1.12.2017.
| ||||||||||||||||||
