Kuutiojuuri

y = x 3 {\displaystyle y={\sqrt[{3}]{x}}}

Luvun x kuutiojuuri (merkitään x 3 {\displaystyle {\sqrt[{3}]{x}}} tai x1/3) on luku a niin, että a korotettuna kolmanteen potenssiin on x. Esimerkiksi luvun 27 {\displaystyle 27} kuutiojuuri on

27 3 = 3 , {\displaystyle {\sqrt[{3}]{27}}=3,}

sillä 3 3 3 = 3 3 = 27. {\displaystyle 3\cdot 3\cdot 3=3^{3}=27.}

Kuutioluku on kokonaisluku, jonka kuutiojuuri on myös kokonaisluku.

Geometrisia sovelluksia

Jos kuution tilavuus V tunnetaan, kuution särmän pituus on tämän tilavuuden kuutiojuuri,

s = V 3 {\displaystyle s={\sqrt[{3}]{V}}} .

Kompleksiluvun kuutiojuuri

Kuutiojuuren käsite voidaan yleistää myös kompleksiluvuille. Jokaista kompleksilukua x + yi kohti, nollaa lukuun ottamatta, on kolme sellaista kompleksilukua u + vi, joiden kuutio on x + yi. Esimerkiksi kompleksiluvun 1 (=1 + 0i) kuutiojuuret ovat 1 {\displaystyle 1} , 1 2 + i 3 2 {\displaystyle -{\frac {1}{2}}+i{\frac {\sqrt {3}}{2}}} ja 1 2 i 3 2 {\displaystyle -{\frac {1}{2}}-i{\frac {\sqrt {3}}{2}}} . Kuutiojuuren pääarvoksi sanotaan sitä juurta, jolla on itseisarvoltaan pienin argumentti.[1]

Useimmissa tapauksissa kompleksiluvun x+yi kuutiojuuren arvojen u + v i = x + y i 3 {\displaystyle u+vi={\sqrt[{3}]{x+yi}}} reaali- ja imaginaariosia u ja v ei kuitenkaan voida esittää x:n ja y:n algebrallisena lausekkeena. Sen sijaan ne voidaan määrittää trigonometristen funktioiden ja De Moivren kaavan avulla.

Tämä perustuu siihen, että kompleksiluku voidaan esittää myös napakoordinaateissa, sen itseisarvon (moduulin, r) ja vaihekulman (argumentin, ϕ {\displaystyle \phi } ) avulla:

x + y i = r ( cos ϕ + i sin ϕ ) {\displaystyle x+yi=r(\cos {\phi }+i\sin {\phi })} ,

missä

r = x 2 + y 2 {\displaystyle r={\sqrt {x^{2}+y^{2}}}} ja
ϕ = arccos x r = arcsin y r = arctan y x {\displaystyle \phi =\arccos {\frac {x}{r}}=\arcsin {\frac {y}{r}}=\arctan {\frac {y}{x}}} .[2]

Geometrisesti kompleksiluvun moduuli merkitsee sen kompleksitasolla olevan vastinpisteen etäisyyttä origosta, argumentti taas origosta kyseiseen pisteeseen johtavan suoran ja reaaliakselin (x-akselin) välistä kulmaa.

De Moivren kaavan mukaan

r ( cos ϕ + i sin p h i ) n = r n ( cos n ϕ + i sin n ϕ ) {\displaystyle r(\cos {\phi }+i\sin {phi})^{n}=r^{n}(\cos {n\phi }+i\sin {n\phi })} ,

ja erityisesti

r ( cos ϕ + i sin p h i ) 3 = r 3 ( cos 3 ϕ + i sin 3 ϕ ) {\displaystyle r(\cos {\phi }+i\sin {phi})^{3}=r^{3}(\cos {3\phi }+i\sin {3\phi })}

josta saadaan kääntäen:

r ( cos ϕ + i sin ϕ ) 3 = r 3 ( cos p h i 3 + i sin ϕ 3 ) {\displaystyle {\sqrt[{3}]{r(\cos {\phi }+i\sin {\phi })}}={\sqrt[{3}]{r}}(\cos {\frac {phi}{3}}+i\sin {\frac {\phi }{3}})}

Toisin sanoen kompleksiluvun kuutiojuuren moduuli on alkuperäisen kompleksiluvun x + bi moduulista ja argumentti kolmasosa alkuperäisen kompleksiluvun argumentista. Näin saadaan kuutiojuuren pääarvo. Kun kompleksiluvun argumenttiin kuitenkin voidaan lisätä tai vähentää mikä tahansa 2 π {\displaystyle \pi } :n monikerta tahansa kompleksiluvun arvon pysyessä ennallaan, on kaksi muutakin kompleksilukua, joiden kuutio on sama, nimittäin: r 3 ( cos ϕ 3 + i sin ϕ + 2 π 3 ) {\displaystyle {\sqrt[{3}]{r}}(\cos {\frac {\phi }{3}}+i\sin {\frac {\phi +2\pi }{3}})} ja r 3 ( cos ϕ 3 + i sin ϕ 2 π 3 ) {\displaystyle {\sqrt[{3}]{r}}(\cos {\frac {\phi }{3}}+i\sin {\frac {\phi -2\pi }{3}})}

Näin saadaan kompleksiluvun x + yi kuutiojuurille lausekkeet:

x 2 + y 2 6 ( cos arctan y x 3 + i sin arctan y x 3 ) {\displaystyle {\sqrt[{6}]{x^{2}+y^{2}}}(\cos {\frac {\arctan {\frac {y}{x}}}{3}}+i\sin {\frac {\arctan {\frac {y}{x}}}{3}})} ,
x 2 + y 2 6 ( cos arctan ( y x + 2 π ) 3 + i sin arctan ( y x + 2 π ) 3 ) {\displaystyle {\sqrt[{6}]{x^{2}+y^{2}}}(\cos {\frac {\arctan {({\frac {y}{x}}}+2\pi )}{3}}+i\sin {{\frac {\arctan {({\frac {y}{x}}}+2\pi )}{3}})}} ja
x 2 + y 2 6 ( cos arctan ( y x 2 π ) 3 + i sin arctan ( y x 2 π ) 3 ) {\displaystyle {\sqrt[{6}]{x^{2}+y^{2}}}(\cos {\frac {\arctan {({\frac {y}{x}}}-2\pi )}{3}}+i\sin {{\frac {\arctan {({\frac {y}{x}}}-2\pi )}{3}})}} .

Katso myös

  • Kuutio (algebra)
  • Neliöjuuri
  • Kuution kahdentaminen
  • Juuri (laskutoimitus)

Lähteet

  1. Simo K. Kivelä: ”Kompleksiluvun juuret”, Kompleksiluvut, s. 8. , 2009. Teoksen verkkoversio.
  2. Olli Lehto: ”Kompleksiluvut: Itseisarvo ja argumentti”, Funktioteoria 1 ja 2, s. 7. Limes ry, 1980. ISBN 951-745-077-X.
Tämä matematiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.