Jalanti

Jalanti
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Pirkanmaa
Kunnat	Akaa (Kylmäkoski)
Koordinaatit	61°09′38″N, 23°45′02″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue	Tarpianjoen valuma-alue (35.28)
Laskujoki	Tarpianjoki [1]
Järvinumero	35.281.1.002
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	83,0 m tai 83 m[2]
Rantaviiva	26,5414 km [3]
Pinta-ala	6,42931 km2
Tilavuus	0,0172597 km³ [3]
Keskisyvyys	2,68 m [3]
Suurin syvyys	6,14 m [3]
Jalanti
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Jalanti ^[3][1] on Pirkanmaalla Akaan Kylmäkoskella sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden–Pyhäjärven alueen Tarpianjoen valuma-alueeseen. Jalanti on osa Tarpianjoen alaosan aluetta.^[3][1]

Järvi on 6,3 kilometriä pitkä, 2,1 kilometriä leveä ja sen rantaviivan pituus on 26,5 kilometriä. Järven pinta-ala on 643 hehtaaria ja sen vedenpinnan korkeus on 83,0 metriä meren pinnan yläpuolella. Järven luoteispäässä on Oriniemen erottama ja kilometrin pituinen Järviönlahti, jonka lahdensuu on 100 metriä leveä. Järvi on luodattu ja sen on todettu olevan keskimäärin 2,7 metriä syvä ja melko tasapohjainen järvi. Suurin syvyys on 6,1 metriä. Saarien lukumäärä on 11 ja ne ovat enimmäkseen rannan lähellä sijaitsevia luotoja. Kaksi suurinta saarta sijaitsevat järven selällä. Mäntysaari on 350 metriä pitkä ja 150 metriä leveä sekä yli 12 metriä korkea saari, jossa on kaksi vapaa-ajan asuntoa. Järven keskellä sijaitsee Koivusaari, joka on 150 metriä pitkä ja autio. Muita karttoihin nimettyjä saaria ovat Paulaniemen ympärillä olevat autiot Kalliosaari, Liinasaari ja Koirasaari (Paskosaari), kallioinen Salakkasaari ja Tuomisaari, johon on rakennettu pengertie mökille.^[3][1][4]

Järveen laskee 12 jokea tai ojaa. Ojat ovat enimmäkseen pelto-ojia, jotka tuovat Jalantiin myös metsien kuivatusvesiä. Järviönlahteen laskee pienen Vähäjärven lyhyt laskuoja. Muita huomattavia ojia ovat Äijänoja ja Kukosoja, joiden valuma-alueet ovat muita laajempia. Järven etelärannan länsipäähän laskee valuma-alueen pääjoki Tarpianjoki, joka laskee Jalantiin Kylmäkosken kirkonseudun läpi. Järvestä laskee eteenpäin Tarpianjoen nimisenä noin 7 kilometriä Vanajaveden Jumuseen. Joella on pudotusta tällä matkallaan 3,6 metriä, josta pääosa syntyy joen suun yläpuolella sijaitsevassa Haihunkoskessa, joka sijaitsee Viialan kirkonkylässa.^[1][4]

Järven länsirantoja hallitsevat Kyläkosken liepeillä sijaitsevat asuinalueet kuten Tipuri, jotka on rakennettu järven ympärille levittäytyvälle laajalle peltoalueelle. Tipurissa sijaitsevat myös yleinen uimaranta, Akaan seurakunnan leirimökki ja Kylmäkosken vankila. Sen kautta kulkee valtatie 9, joka kiertää järven ja pujahtaa Viialan ja Toijalan välistä Vanajaveden pohjoispuolelle. Pohjoisrantoja seuraa Toijalasta lähtevä yhdystie 2851 ja etelärantoja Sotkian ja Kylmäkosken välinen yhdystie 2852. Järven kaakkoispäässä Sotkiassa järven ohittaa Turku-Toijala-rautatie, joka yhtyy Toijalan rautatieasemalla muuhun rataverkkoon. Rannoille on rakennettu runsaasti kiinteitä ja vapaa-ajan asuntoja.^[5][6]

Jalantia on tutkittu vesinäyttein vuodesta 1966 lähtien. Järven vedenlaatua esitellään tässä käyttämällä seitsemää vuosien 2014, 2015 ja 2016 aikana tehtyä seitsemän tutkimuksen tuloksia, jotka on otettu Mäntysaaren edustalta. Niiden mukaan järven pintavesi on ollut sameahkoa (keskimäärin 38,3 FNU), veden näkösyvyys on ollut keskimäärin 0,5 metriä ja vedenväri on ollut ruskea (väriluku 84–250 mg(Pt)/l, keskiarvolla 156 mg(Pt)/l). Veden sähkönjohtavuus on keskimäärin 9,9 mS/m, mikä on suomalaisessa järvessä normaali taso. Humuksen liukeneminen järven valumisvesiin on pääasiallinen syypää vedenväriin. Järven pintaveden happamuustaso on ollut keskimäärin pH 7,1. Talvella happamuustaso on pH 6,8, mutta kesällä se kohoaa arvoon pH 7,6. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä (keskimäärin 0,42 mmol/l). Silloin järvi ei ole välittömässä vaarassa happamoitua. Järven vesi lämpötilakerrostuu lievästi talvisin ja kesäisin. Silloin järven pohjan lähellä alusvedessä voi olla hieman erilaiset olosuhteet kuin päällysvedessä. Alusveden happamuustaso on talvella pH 6,9 ja kesällä pH 7,4. Päällysveden happipitoisuus on ollut kesäisin 7,9 mg/l, jolloin hapen kylläisyys on ollut 81 %. Talvisin se on ollut 11,3 mg/l (kylläisyys 89 %). Alusveteen tulee lämpötilakerrostumisen vuoksi tule hieman happitäydennystä pinnalta. Siellä on kesäisin ollut happipitoisuus 6,6 mg/l (kylläisyys 59 %) ja talvisin 8,2 mg/l (kylläisyys 59 %). Näiden arvojen perusteella voidaan järven happitilanne kokonaisuudessaan luokitella hyväksi. Päällysvedessä fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 86 µg/l. Kesäisin pitoisuudet ovat olleet keskimäärin 61 µg/l ja talvisin 96 µg/l. Tämä vastaa suunnilleen koko järven vesimassan tilannetta. Typpipitoisuudet ovat olleet päällisvedessä keskimäärin 1570 µg/l (vaihteluvälillä 630–2900 µg/l). Näiden tulosten perusteella järvi voidaan ravinteidensa puolesta luokitella rehevöityneeksi järveksi.^[3]

Jalannille tehdään joka talvi noin 18 kilometrin pituinen latu, joka lähtee Kylmäkosken Kirkonkylän koululta ja kiertää järven ympäri.^[7] Jalannilta pääsee latuja pitkin Kylmäkosken Pulssin majalle Viialan pumpparille. Jalannin järveltä tehdään myös usein latu Kylmäkosken Veikkojen majalle sekä Viialan Arajärvelle.

Vuoden 1959 peruskartassa erottuu selvästi, kuinka peltomaisema hallitsi järven rantoja tuolloin. Rannoille oli jo rakennettu vapaa-ajan asuntoja. Jotkin niistä sijaitsivat jo saarissakin. Kaakkoisrannassa rautatiestä oli rakennettu pistoraide rannassa olevaan Oy Sotkian levytehtaaseen ^[8], mutta se oli purettu vuoden 1976 kartassa. Vasta vuoden 1981 kartassa on ensimmäisiä merkkejä Tipurin alueen rakennusvaiheen alusta. Kylmäkosken lounaispuolella sama kehitys oli alkanut vuosikymmen aiemmin. Näiden vaikutukset järven tilaan ovat vähäiset.^[9][10][11]

• Heino, Heidi & Heiskanen, Mira: Nuutajärven, Jalannin, Lontilanjoen ja Vallonjärven suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma, Pirkanmaan ympäristökeskuksen monistesarja 25, 2003