Henry Heth : Lapsuus ja nuoruus, Sisällissota, Gettysburgin taistelu ja Hethin myöhemmät vaiheet Wikipedia, vapaa tietosanakirja

Henry Heth

Henry "Harry" Heth (16. joulukuuta 1825 – 27. syyskuuta 1899) oli Yhdysvaltain armeijan ammattisotilas ja etelävaltioiden kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa. Hänet muistetaan parhaiten osallistumisestaan Gettysburgin taisteluun, kuten hän muistelmissaan kertoo, hän lähetti pienen joukon sotilaitaan tähän pieneen pennsylvanialaiseen kylään etsimään kenkiä.

Lapsuus ja nuoruus

Heth syntyi Black Heathissa Chesterfield Countyssä Virginiassa, laivaston kapteeni John Hethin ja Margaret L. Pickettin pojaksi. Hän oli harvoja kenraaleita, joita kenraali Robert E. Lee puhutteli etunimellä. Hän valmistui Yhdysvaltain sotilasakatemiasta West Pointista 1847. Edellisenä vuonna hän nimittäin oli koulussa haavoittunut pistimestä. Hän sai väliaikaisen pestin toiseksi luutnantiksi 1. USA:n jalkaväkeen ja osallistui Ash Hollowin taisteluun 1885 siouxeja vastaan. Hän palveli lännessä ja ylennettiin lopulta kapteeniksi.

Sisällissota

Sisällissodan alettua Heth liittyi etelävaltioiden armeijaan. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi ja hän palveli hetken aikaa Robert E. Leen majoitusmestarina Virginian vakinaisessa armeijassa. Hänet ylennettiin prikaatinkenraaliksi 6. tammikuuta 1862 ja hän sai komentoonsa Itä-Tennesseen puolustushallinnon Kirby Smithin alaisena. Maaliskuussa 1863 Lee toi Hethin takaisin Pohjois-Virginian armeijaan prikaatinkenraalina A.P. Hillin divisioonaan. Hän komensi Chancellorsvillessä hetken Hillin divisioonaa tämän haavoituttua. Stonewall Jacksonin kuoleman jälkeen Lee ylensi hänet 3. armeijakuntansa päälliköksi ja kenraalimajuriksi 24. toukokuuta 1863.

Gettysburgin taistelu ja Hethin myöhemmät vaiheet

Gettysburgin taistelun ensimmäisenä päivänä Hethin armeijakunta eteni kaupunkiin Cashtownin suunnasta, erään tarinan mukaan etsimään kenkiä. Hänen armeijakuntansa joutui kosketukseen unionin kenraali John Bufordin ratsuväkiarmeijakunnan kanssa. Vaikka Lee oli kieltänyt kenraali Hilliä ajautumasta taistelukosketukseen vihollisen kanssa, Heth hyökkäsi ja vieläpä vain kahdella prikaatillaan odottaen lopun divisioonasa saapuvan taistelukentälle. Häntä vastassa oli Potomacin armeijan I armeijakunta, joita vastaan hänen prikaatinsa, mukaan lukien kuuluisa rautaprikaati, ajautuivat koviin taisteluihin. Heth toi taisteluun vielä kaksi prikaatia, ja unionin joukot ajettiin Seminary Ridgeen takaisin, lähinnä koska Richard S. Ewellin armeijakunta murskasi unionin joukkojen vasemman sivustan. Lopulta Heth hyökkäsi uudestaan konjunktiossa^selvennä kenraali Robert E. Rodesin joukkojen kanssa, ja unionin joukot ajettiin Gettysburgista kohti Cemetary Hillia.

Konfederaatio kärsi kuitenkin pahoja tappioita, ja Heth itse haavoittui päähän. Hänen henkensä pelasti liian iso ja paperilla vuorattu hattu, joka esti luotia aiheuttamasta kuolettavaa haavaa. Hänen joukkonsa ottivat kuitenkin osaa Pickettin hyökkäykseen J. Johnston Pettigrewin komennossa. Heth palasi Virginiaan, ja otti osaa pienempiin kahakoihin samana syksynä. Hän komensi divisioonaansa Overland-sotaretkellä, Petersburgin piirityksessä ja perääntymismatkalla Appomattoxin käräjätalolle, missä hän divisioonineen antautui Leen kanssa 9. huhtikuuta 1865.

Sodan jälkeen Heth työskenteli vakuutusbisneksessä ja mittamiehenä, ja intiaaniasioiden toimistossa. Hän kuoli Washington D.C.:ssä ja on haudattu Hollywoodin hautausmaahan Richmondissa Virginiassa.