Elcat

Elcat Oy
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1985
Lakkautettu 2017[1]
Kotipaikka Järvenpää
Toimiala ajoneuvot
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

ELCAT oli suomalainen sähköautovalmistaja ja sähköajoneuvojen maahantuoja, jonka päätoimipaikka oli Mikonkorvessa Järvenpäässä Matkaaja Oy:n tehtaassa. Sen omisti aikaisemmin energiayhtiö Fortum (entinen Neste/IVO), joka vuonna 2001 myi yhtiön sen työntekijöille.[2] Elcatissa on kehitetty vuodesta 1974 sähköautoja pohjoismaiseen ilmastoon. Yhtiö teki yli 200 autoa Subarun pikkupakettiautojen pohjalle[3], kunnes valmistus lopetettiin, kun mallia ei enää tuotu Eurooppaan. Pääkäyttäjiä olivat Posti ja tukholmalainen kuljetuspalvelu.

Elcat lopetti sähköautojen valmistuksen vuonna 2002 ja keskittyi sähköajoneuvojen maahantuontiin.[4] Elcat maahantoi sähkökäyttöisiä mopo-, golf- ja huoltoautoja sekä sähköskoottereita ja -polkupyöriä.[5] Yhtiö meni konkurssiin vuonna 2017.[1]

Historia

Postin käytössä oleva Elcat-sähköauto Turussa vuonna 1999.

Yhtiö alkoi vuonna 1985 Imatran Voiman ja Nesteen yhteistyöprojektiryhmänä. Yhtiö harkitsi sähköauton rakentamista alusta loppuun, mutta päätti lopulta muuntaa olemassaolevia autoja sähkökäyttöisiksi. Ensimmäisen sähköauton pohjaksi yhtiö valitsi Subaru Domingon, ja vuoteen 1991 mennessä yhtiö oli valmistanut 17 Elcat Cityvan -sähköpakettiautoa.[6]

Suomen Posti aloitti Elcat Cityvan -autojen käytön postinjakelussa vuonna 1990. Enimmillään autoja oli Postin käytössä kuutisenkymmentä.[7] Viimeinen Elcat-sähköauto poistui Postin käytöstä vuonna 2006.[8]

Alkuperäisestä Cityvanista kehittyneempi malli Cityvan 200 julkaistiin 1990-luvun puolivälissä. Sen huippunopeus oli 80 km/h ja ajomatka 70 km. 1990-luvun lopussa tuli kehittynein malli Cityvan 202P, jonka huippunopeus on 90 km/h ja ajomatka 80 km. Auton omapaino on 1 400 kg ja kokonaispaino 1 600 kg. Lyijyakkujen paino on 400 kg ja kapasiteetti 14,5 kWh. Tasavirtasähkömoottorin nimellisteho on 14 kW.[9]

Citywagon 202 oli Cityvan 202:sta johdettu malli, jossa oli tavaratilan sijaan istumapaikkoja viidelle henkilölle ja sen huippunopeus oli 88 km/h ja ajomatka 70 km.

Postin tilaamat Cityvanit tunnistaa siitä, että niiden mallimerkinnässä on P, eli esimerkiksi 202:n postiversio oli Cityvan 202P. Näissä ohjaus on oikealla postinjakelun helpottamiseksi, kun yleensä se on vasemmalla.

Seuraavassa valmistajan tekemät automallit:

  • Cityvan 200
  • Citywagon 200
  • Cityvan 202
  • Citywagon 202

Lähteet

  1. ↑ a b Elcat Oy Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 19.5.2024.
  2. ↑ Fortumin Elcat-sähköautoliiketoiminta Hoynet Oy:lle Fortum. Arkistoitu 22.8.2013.
  3. ↑ Esittely Elcat. Arkistoitu 6.1.2002.
  4. ↑ Peltonen, Kari: Elcat vaihtaa valmistuksen tuontiin Tekniikka & Talous. 4.4.2002. Viitattu 20.7.2022.
  5. ↑ elcat.fi 3.5.2007. Elcat Oy. Arkistoitu 3.5.2007. Viitattu 20.7.2022.
  6. ↑ Sukava, Jarmo: Elcat, kohtalon lapsi. Tekniikan Maailma, 1991, nro 12. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.7.2022.
  7. ↑ Jalli, Suvi: Sähköistä postinjakelua jo 40 vuotta 1.9.2021. Postimuseo. Viitattu 19.5.2024.
  8. ↑ Sähköautot hävinneet Suomen liikenteestä lähes kokonaan Turun Sanomat. 24.11.2007. Viitattu 20.7.2022.
  9. ↑ Cityvan tekniset tiedot Elcat. Arkistoitu 13.6.2011.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elcat.
  • Elcat.fi (arkistoitu versio)
  • Yle Elävä arkisto: Suomalaiset kehittelivät sähköautoja jo 1980-luvun puolivälissä