Einar Kárason
| Einar Kárason | |
|---|---|
 Einar Kárason 2010. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1955 (ikä 68–69) Reykjavik, Islanti |
| Kansalaisuus | Islanti |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | islanti |
| Tuotannon kieli | islanti |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Einar Kárason (s. 24. marraskuutalähde? 1955 Reykjavik, Islanti) on islantilainen kirjailija. Hän julkaisi esikoisromaaninsa vuonna 1981. Varsinainen läpimurtoteos oli kuitenkin 1983 ilmestynyt sukukronikka Pirunsaari. Se kertoo 1950-luvun Reykjavikin köyhälistön asuinalueesta. Hän kirjoitti sille jatkoksi 1985 ilmestyneen teoksen Kultasaari. Molempien tyyli on karski ja liioitteleva, henkilökuvaus katkeran realistista.[1]
Kárasonin romaaneja on käännetty useille kielille. Suomeksi on julkaistu kuusi romaania.
Teokset
Suomennetut teokset
- Pirunsaari (Dar sem djöflaeyan rís), suom. Panu-Petteri Höglund, Helsinki: Like 1990 ISBN 951-8929-18-1
- Kultasaari (Gulleyjan), suom. Panu-Petteri Höglund, Helsinki: Like 1991 ISBN 951-578-079-9
- Luvattu maa (Fyrirheitna landid), suom. Panu-Petteri Höglund, Helsinki: Like 1992 ISBN 951-578-113-2
- Tyhmyreiden neuvot (Heimska manna rád), suom. Panu-Petteri Höglund, Helsinki: Like 1997 ISBN 951-578-413-1
- Revontulet (Nor urljós), suom. Tapio Koivukari, Helsinki: Like 2000 ISBN 951-578-769-6
- Miekkakäräjät (Óvinafagnadhur), suom. Tapio Koivukari, Helsinki: WSOY: Johnny Kniga 2003 ISBN 951-0-28284-7
Kaikki teokset
- Þetta eru asnar Guðjón, 1981
- Þar sem djöflaeyjan rís, 1983 (suomeksi Pirunsaari, 1990)
- Gulleyjan, 1985 (suomeksi Kultasaari, 1991)
- Fyrirheitna landið, 1989 (suomeksi Luvattu maa, 1992)
- Heimskra manna ráð, 1992 (suomeksi Tyhmyreiden neuvot, 1997)
- Kvikasilfur, 1994
- Norðurljós, 1998 (suomeksi Revontulet, 2000)
- Óvinafagnaður, 2001 (suomeksi Miekkakäräjät. Suomennos: Tapio Koivukari. Helsinki: Johnny Kniga, 2003. ISBN 951-0-28284-7.
- Stormur, 2003
- Ofsi, 2008
- Skáld, 2012
- Skálmöld, 2014
- Passíusálmarnir, 2016
Lähteet
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Kárason, Einar”, Otavan kirjallisuustieto, s. 187. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
| ||||||||||||||||||
