Droperidoli

Droperidoli
Systemaattinen (IUPAC) nimi
3-[1-[4-(4-fluorifenyyli)-4-oksobutyyl]-3,6-dihydro-2H-pyridin-4-yyli]-1H-bentsimidatsol-2-oni
Tunnisteet
CAS-numero	548-73-2
ATC-koodi	N05AD08
PubChem CID	3168
DrugBank	DB00450
Kemialliset tiedot
Kaava	C22H22N3FO2
Moolimassa	379,428
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Metabolia	Hepaattinen
Puoliintumisaika	2,3 h
Ekskreetio	?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	Intravenoosi, intramuskulaarinen

Droperidoli eli DHBP – dehydrobentsperidoli, kauppanimeltään Dridol on neurolepteihin kuuluva lääkeaine. Se on läheisesti sukua haloperidolille. Droperidolin erityiskäyttö painottuu leikkausanestesiaan. Sitä voidaan käyttää yhdessä fentanyylin kanssa yhdistelmälääkkeenä. Yhdistelmävalmisteen tuotenimi on Thalamonal ja sitä käytetään neuroleptianalgesiassa. Sitä voidaan annostella myös lihakseen.^[1]

Toinen droperidolin erityisspesifikaatio näyttäisi olevan huumevieroitus, sekä aivovammojen jälkihoito. Jälkimmäiseen saattaa yhdistyä leikkaus-operaatiokin, esim. aivopaineen alentamiseksi, mikä johtunut aivotrauman seuraamuksena. Kumpikin hoitoindikaatio toteutetaan erityishoidossa, mahdollisesti teho-osastolla tilan vaikeusasteesta riippuen.

Lääkeaine kuuluu butyrofenonien ryhmään ja se on hyvin läheistä sukua haloperidolille. Droperidolin kehitti tuolloin belgialainen Janssen-Cilag lääkeyhtymä vuonna 1961. Droperidolin ainoa annostelutapa on suonensisäinen (i.v.) laskimotiputuksena. Droperidoli on suhteellisen nopeasti vaikuttava (vaikutusaika n. ½t.) lääkeaine.^[2]

Droperidolin pahoinvointia sekä oksentelua vastustava ominaisuus katsottiin olevan voimakkaampi joihinkin muihin käytettyihin, esimerkiksi klooripromatsiiniin verrattuna. Haloperidolilla tuo vaikutus on 50-kertainen.^[2] Yhdessä fentanyylin tai fenoperidiinin kanssa käytettynä haloperidoli taikka droperidoli aiheuttavat leikkauspotilaalle kutakuinkin täydellisen tunnottomuuden tilan. Potilas pysyy täysin tajuissaan, joskin hänen hengitystään on avustettava. Anestesiamenetelmää suositeltiin yleiskunnoltaan heikoiksi katsottaville potilaille, sekä iäkkäille. Ekstrapyrimidaaliset sivuvaikutukset (EPS) ovat voineet olla mahdollisia menetelmän varjopuolina. Samoin on myös pahanlaatuisen neuroleptioireyhtymän mahdollisuus. Nukutukseen on voitu yhdistää myös ilokaasun käyttö.^[3]

Lähteet

• Halldin, Matts: Nukutus ja puudutus, SHKS 1971. Alkuteos: Narkos och Bedövning, 1958. s. 191–193
• Tuomi, Eero – Olli, Marcus & Alfering, Sirkku: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS-Wsoy, 1977. ISBN 951-0-06936-1. s. 179, 199

Viitteet

Aiheesta muualla

• Lääkeinfo: Dehydrobenzperidol
• Käypähoitosuositus (huumeaddiktion hoito): http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50041
• Käypähoitosuositus (aivotrauman/aivovamman psykofarmakaalinen jälkihoito): http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix00121
• PubChem: Droperidol (englanniksi)
• DrugBank: Droperidol (englanniksi)
• Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Droperidol (englanniksi)
• ChemBlink: Droperidol (englanniksi)