Berndt Lindholm
Düsseldorfin koulukuntaan kuuluvat suomalaiset taiteilijat
Werner Holmberg, Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä), 1860.
Fanny Churberg, Karl Anders Ekman, Severin Falkman, Ellen Favorin, Alina Forsman, Hanna Frosterus-Segerstråle, Alexandra Frosterus-Såltin, Emma Gylden-von Schantz, Werner Holmberg, Karl Emanuel Jansson, Arvid Liljelund, Berndt Lindholm, Erik Johan Löfgren, Hjalmar Munsterhjelm, Victorine Nordenswan, Augusta Soldan, Victoria Åberg
Berndt Adolf Lindholm (20. elokuuta 1841 Loviisa – 15. toukokuuta 1914 Göteborg, Ruotsi) oli suomalainen taidemaalari. Hänet voidaan lukea Düsseldorfin koulukuntalaiseksi, mutta hän oli myös ensimmäisiä impressionisteja.[1]
Lindholm maalasi aluksi romanttisia düsseldorfilaismaisemia, joista siirtyi impressionistisempaan ja luonnosmaisempaan maalaustapaan. Lindholmin tunnetuimpia teoksia on Vallinkoski (1872).[2] Teos on nykyisin Valtioneuvoston juhlahuoneistossa.[3]
Lindholm oli ensimmäinen pohjoismainen taiteilija, joka lähti Pariisiin. Aimo Reitala mainitsee hänet maisemamaalauksen pioneeriksi ennen Albert Edelfeltiä ja suomalaisen ulkoilmamaalauksen syntymistä.
Elämänvaiheita
Lindholm otti aluksi piirustustunteja porvoolaiselta taidemaalari Johan Knutsonilta[4] ja siirtyi sen jälkeen Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun Turkuun 1856–1861 R. W. Ekmanin oppilaaksi.[1]
Lindholm jatkoi vuosina 1863–1865 opintojaan ulkomailla, Düsseldorfin taideakatemiassa. Hän lähti Munsterhjelmin mukana Baijeriin ja Karlsruheen ja opiskeli Karlsruhessa vuosina 1865–1866 Hans Fredrik Guden johdolla ja myöhemmin vielä Pariisissa kahteen otteeseen vuosina 1873–1874, jolloin hänen opettajansa oli Léon Bonnat.[3]
Lindholm ihaili erityisesti Werner Holmbergia Düsseldorfissa ollessaan ja olisi halunnut olla Hans Fredrik Guden oppilas vielä myöhemminkin, koska tämä oli ollut Holmbergin opettaja, mutta koska Gude ei ollut opettajana vuoden 1866 jälkeen, Lindholm ei enää viihtynyt Karlsruhessa. Ranskassa häntä viehätti erityisesti Barbizonin koulu, joka korosti värien käyttöä. Voimakkaimman vaikutuksen häneen tekivät Charles-François Daubigny ja Jean-Baptiste Camille Corot.[5]
Bonnatin vaikutus Lindholmin töihin jäi vähäiseksi, mutta ”Ranskan suurimmaksi paraikaa eläväksi taiteilijaksi” Lindholm nimesi vuonna 1867 Charles-François Daubignyn. Häntä miellyttivät myös Théodore Rousseaun työt, ja hänen mielestään Jean-Baptiste Camille Corot oli palauttanut taiteen ”luonnottomasta terveen realistiseen ilmaisuun”.
1870-luvun alussa Lindholm toimi opettajana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, oppilainaan muun muassa nuori Albert Edelfelt.[6]
Menestystä
Lindholmin ensimmäinen yksityisnäyttely oli Helsingissä syksyllä 1870, ja se sai kehuja. Hän sai jatkossakin menestystä, ja hänet kutsuttiin 1873 Pietarin taideakatemian jäseneksi, 1876 hänelle myönnettiin mitali Philadelphian maailmannäyttelystä ja vuonna 1877 hän sai Suomen valtion suuren muotokuvamaalarin palkinnon, joten hän maalasi muutakin kuin maisemia.
Lindholm asui enimmäkseen ulkomailla.[2] Vuonna 1876 hän muutti Göteborgiin toimien siellä kaupungin taidemuseon intendenttinä 1878–1900.[7] Hänestä tuli myös Göteborgin museon piirustus- ja maalauskoulun esimies, Kuvataideakatemian opettaja (Göteborgs Musei Rit- och Målarskola) ja Ruotsin taideakatemian jäsen.[1]
Tuotanto ja vastaanotto
Lindholm oli taiteilijana monipuolisempi kuin ystävänsä ja kilpailijansa Hjalmar Munsterhjelm, joka pysyi koko ikänsä uskollisena nuoruudessaan omaksumalleen romanttiselle maisemakäsitykselle. Aluksi Lindholmkin maalasi tyypillisiä romanttisia maisemia[3], mutta koska hän sai vaikutteita jo varhaisessa vaiheessa ranskalaisesta ulkoilmamaalauksesta, ulkoilmarealismista, hänen töihinsäkin tuli vähitellen mukaan realismia ja hänestä tuli uransa loppuvaiheessa Göteborgissa arvostettu ruotsalaisen rannikon ja meren kuvaaja.[8]
Suomessa ei täysin pidetty Lindholmin pariisilaisesta maalaustyylistä ja värien käytöstä. Jo vuonna 1870 hän maalasi suorastaan impressionistisesti, mutta yleisö nyrpisteli hänen tapaansa "mieluummin vihjata kuin kuvata puiden lehvistöä".[1] Tästä syystä hän kuvitti esimerkiksi Zacharias Topeliuksen Matkustus Suomessa -teoksen romanttisemmilla maisemilla. Hän teki kirjaan 10 kuvaa. Imatrankoski, Imatra, Putouksen alku ja Lohipato Wuoksessa, joka on tehty yhdessä Adolf von Beckerin kanssa, olivat Vuoksen jokilaakson kuvauksia.[3]
Teoksia
- Puron uoma, 1868, 33x50, öljy paperille [9]
- Koivumaisema, 1864, 22,5x24, öljy paperille [10]
- Montmartre, Pariisi, 1875, öljy kankaalle, 32,5 x 46,5 cm [11]
- Kauranleikkuu Hisingenin saarella, 1878, 83,5x148, öljy [12]
- Kattegat, Joensuun taidemuseo [13]
- Metsän sisus, 1878, öljy, 22 x 33 cm, Hiekan taidemuseo [14]
- Göteborgin satamasta, 1877, 39 x 55 cm[15]
Kuvia teoksista
-
Ratsastavia kasakoita itäsuomalaisessa maisemassa, 1866 -
Vallinkoski, 1872 -
Höyrylaiva jäissä, 1875 -
Laiva myrskyisällä merellä -
Kauranleikkuu Hisingenin saarella, 1878 -
Näkymä Laatokasta, 1878 -
Metsänsisusta, 1878 -
Helsinki Sörnäisistä nähtynä, 1881 -
Rantakuva, 1882 -
Hämäläinen maisema, 1896 -
Norjalainen maisema, 1897 -
Kaipaus -
Kalliorinne mäntymetsässä
Palkintoja ja tunnustuksia
Pitkän uransa aikana Lindholm sai runsaasti erilaisia tunnustuksia ja nimityksiä:
- Pietarin taideakatemian Ensiluokan taiteilija, 1872, Venäjä [4]
- Pietarin taideakatemian akateemikko 1873, Venäjä [4]
- Hopeamitali Suomen yleisessä näyttelyssä Helsingissä 1876
- Pronssimitali Philadelphian maailmannäyttelyssä, Yhdysvallat 1876
- I palkinto Suomen valtion taidekilpailussa 1877 ja 1894
- Ruotsin taideakatemian jäsenyys 1881
- Hopeamitali Pariisin maailmannäyttelyssä, Ranska 1889
- Kunniamaininta kansainvälisessä näyttelyssä Berliinissä, Saksa 1891
Teosten myyntejä
Nykyisin Lindholmin maalaukset ovat hyvin arvostettuja. Esimerkiksi Hagelstamin huutokaupassa marraskuussa 1997 myyty maalaus Merimaisema, jonka signeeraus on vuodelta 1889 myytiin 75 000 markalla.[8][16]
Lähteet
- Berndt Lindholm taiteilijamatrikkelissa
- Ateneumin Taidemuseo (Arkistoitu – Internet Archive)
- Artnet
- Valtion taidemuseo (Arkistoitu – Internet Archive)
- Virtuaali Vuoksi
- Kuvataiteilijat 1986, Suomen Taiteilijaseura r.y. 1987
- Leena Nokela (toim.): Rakkaat vanhat tavarat, Otava 1998, ISBN 951-1-14302-6
Viitteet
- ↑ a b c d Taidehistorian nettikurssit (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b ”Lindholm, Berndt”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-2312-5.
- ↑ a b c d Kuvataiteilijat Berndt Lindholm ja Hjalmar Munsterhjelm Vallinkosken ikuistajina Virtuaali Vuoksi
- ↑ a b c * Teuvo Termonen: Suomalaista postikorttitaidetta, osa 4 s. 71, Suomen Postikorttiyhdistys Apollo 2006, ISBN 952-91-9956-2
- ↑ artnet
- ↑ Maria Vainio-Kurtakko: Ett gott parti : Scener ur Ellan de la Chapelles och Albert Edelfelts liv. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2022. ISBN 978-951-583-557-4. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Timo Huusko: Lindholm, Berndt: Koivumaisema Valtion taidemuseo, taidekokoelmat. Valtion taidemuseo. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 11.1.2011.
- ↑ a b Nokela, s. 245
- ↑ Puron uoma, 1868, Valtion taidemuseon kokoelma.[vanhentunut linkki]
- ↑ Koivumaisema, 1864, Valtion taidemuseon kokoelma.[vanhentunut linkki]
- ↑ Montmartre, Pariisi, 1875, Christie's
- ↑ Kauranleikkuu Hisingenin saarella, 1878, Valtion taidemuseon kokoelma.
- ↑ Kattegat, Joensuun taidemuseo (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Metsän sisus, 1878, Hiekan taidemuseo (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Göteborgin Satamasta, 1877. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ vastaa noin 15 500 euroa (vuoden 2011 taso)
Arvo-rahanarvolaskuri (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Berndt Lindholm.
- Lindholm Valtion taidemuseon kokoelmissa. (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||||||
